Sairaudenhoito

Kun eläin tulee vastaanotolle, sille tehdään kliininen yleistutkimus. Tutkimuksen keskeinen lähtökohta on omistajan kuvaus eläimen oireista ja taustatiedoista. Mikäli omistaja ei itse pääse tuomaan eläintä, ainakin seuraavat esitiedot tulisi olla kirjallisena mukana: eläimen ikä, aikaisemmat sairaudet, jatkuvat lääkitykset, allergiat sekä nykyisten oireiden laatu ja kesto. Omistajan yhteystietoja ei tule unohtaa. Yleistutkimuksessa arvioidaan eläimen yleiskunto ja yleistila.Sen silmät, korvat, limakalvot ja karvapeitteen kunto tarkastetaan. Imusolmukkeet ja vatsaontelo tunnustellaan sekä sydän- ja keuhkoäänet kuunnellaan stetoskoopilla. Diagnoosiin pääseminen vaatii usein lisätutkimuksia, laboratorionäytteiden tutkimista ja diagnostista kuvantamista (röntgen ja ultraääni). Varsinkin sisätautien ja ihosairauksien diagnostiikka, hoito ja seuranta vaativat toistuvia laboratoriotutkimuksia. Usein sairauksien hoitona päädytään kirurgiseen hoitoon. [ alkuun]

Hammashoito

Pieneläinten hammashoidot vaativat pääsääntöisesti anestesian. Tämän takia eläimet tulevat hoitoihin paastonneina. Koska usein hammashoitoja tehdään iäkkäämmille potilaille, kontrollikäynti ennen varsinaista hoitoa voi olla tarpeen. Turvallisen narkoosin suunnittelemiseksi voidaan joutua ottamaan etukäteen verinäytteet ja tarkistamaan myös sydämen ja keuhkojen tila. Yleisimpinä toimenpiteinä teemme hammaskiven ja hampaiden poistoja ja ienkasvainleikkauksia. Klinikallamme on käytössä ultraääneen perustuva hammaskiven poistolaite ja hammaspora. Suuontelon sairauksien jälkihoitona ja ennaltaehkäisevänä hoitona suositellaan myös eläimille säännöllistä hampaiden harjausta. [Alkuun]

Kirurgia

Leikkauksia varten klinikalla on erillinen, hyvin varustettu leikkaussali. Isommat toimenpiteet teemme isofluraanianestesiassa, jolloin eläin hengittää hapen ja narkoosikaasun seosta. Kaikki klinikkamme eläinlääkärit tekevät pehmytosakirurgiaan kuuluvia leikkauksia kuten kasvainten poistoleikkauksia, eri eläinlajien sterilointeja ja kastrointeja, anaalirauhasten poistoja, tyrä-, vierasesine- ja virtsakivileikkauksia. Kannelmäessä ELL Johanna Mäkitaipale tekee pienten koirien polvileikkauksia. Hänen jatko-opintojensa edetessä, pystymme tekemään yhä enemmän ortopedisia toimenpiteitä. Anestesiaa valvoo tehtävään koulutettu hoitaja
Leikkauksen jälkeen pidämme yleensä eläintä seurannassa muutaman tunnin ajan. Tätä varten heräämössä on yksittäishäkit potilaita varten. Ympäristö pyritään pitämään rauhallisena ja heräävien lämpö- ja nestetasapainosta huolehditaan ja niille annetaan kipulääkitys. Olemme ottaneet lisäksi käyttöön heräämössä feromonihaihduttimet, joista erittyvät hajumolekyylit rauhoittavat eläimiä.
Leikkauksiin ja rauhoituksessa tehtäviin toimenpiteisiin vaaditaan 12 tunnin paasto (poikkeuksena hätätapaukset). Leikkausta seuraavaksi päiväksi on hyvä järjestää eläimelle hoitaja. Kotiin varataan antiseptistä haavanpuhdistusainetta, ja eläin on syytä opettaa etukäteen sietämään suihkuttelua ja kauluria, jonka se saa haava-alueen nuolemisen ehkäisemiseksi mukaansa. Leikkaus on aina elimistölle ja eläimelle (usein myös omistajalle) stressi, joten on hyvä, jos haavan paranemisen kannalta tärkeät jatkohoitorutiinit sujuvat luontevasti ja sovussa. [Alkuun]

Laboratorio

Teemme yleisimmät veri-, virtsa- ja ulostetutkimukset sekä näytteiden mikrobiologiset määritykset omassa laboratoriossammeSe kuin myös seeruminäytteet sekä mikrobiologiset jatkotutkimukset tehdään Kannelmäen laboratoriossamme; kokenut laboratorioanalyytikko-pieneläinhoitaja, Kristiina Pohjola vastaa tutkimuksista.
Virtsatutkimukset Virtsan tutkiminen on keskeinen asia monen sairauden diagnostiikassa. Tietyt rutiinimääritykset tehdään pikatesteillä, lisäksi määritetään yleensä ominaispaino ja sakka. Virtsatietulehdusta epäiltäessä virtsasta tehdään bakteeriviljelmä ja positiivisesta viljelystä määritetään antibioottiherkyys. Virtsanäyte voidaan ottaa klinikalla katetroimalla tai punktoimalla. Usein ns. vapaasti laskettu keskivirtsanäyte riittää, ja mikäli se saadaan nopeasti toimitettua tutkittavaksi, se voidaan ottaa jo kotona. Tarkemmat virtsanäytteen otto-ohjeet on syytä pyytää etukäteen klinikalta.
Verinäytteet Pääsääntöisesti verinäytteen otto vaatii etukäteispaaston, jotta seerumimäärityksiä ei haittaisi näytteen sameus (lipemia). Yksityiskohtaiset valmistautumisohjeet annetaan tapauskohtaisesti. Pienessä verenkuvassa määritetään valkosolujen kokonaismäärä ja eri solutyyppien osuudet, mistä voidaan arvioida muun muassa tulehdustyyppiä. Punasoluarvojen määrittämisellä pystytään luokittelemaan eläimen anemiaa ja arvoja käytetään myös arvioitaessa eläimen kuivumisastetta. Kannelmäen laboratoriossamme on kuivakemia analysaattori, jolla pystymme määrittämään seeruminäytteestä muun muassa maksan ja munuaisten toimintaa kuvaavia arvoja, veren sokerin, valkuaisaineiden määrät, kilpirauhashormooni T4, kortisoli, sappihapot jne. Lähinnä virustautidiagnostiikkaan, ja hormonimäärityksiä varten käytössämme on immunologisia testejä.
Loistutkimukset Sisäloistutkimuksia varten tarvitaan edustava ulostenäyte (otettu useampana päivänä, säilytetty viileässä). Näytteestä määritetään madonmunat flotaatio- ja sedimentaatiotutkimuksella. Toki, mikäli havaitsette lemmikillänne sisä- tai ulkoloisia, voitte tuoda loisen sellaisenaan tutkittavaksi. Ulkoloistutkimukset tehdään karva- hilse- tai raapenäytteestä, jotka otetaan kliinisen tutkimuksen yhteydessä.
Solunäytteet Irtosolu- ja ohutneulanäytteitä otetaan erilaisista tulehdusmuutoksista ja kasvaimista sekä seurattaessa nartun kiimakiertoa. Usein eläinlääkäri pystyy värjätyn näytteen perusteella määrittämään taudinaiheuttajan ainakin niin tarkasti, että tarpeen vaatiessa lääkitys voidaan aloittaa saman tien.
Mikrobiologiset tutkimukset Mikrobien määritys perustuu näytteen viljelyyn elatusainemaljoille, mikrobin rakenteen ja biokemiallisten reaktioiden testaukseen. Kun näytteestä eristetään tautia aiheuttava mikrobi, sille tehdään antibioottiherkkyysmääritys, jonka perusteella voidaan paremmin valita tehokas lääkitys.Usein eläimen tila on niin hyvä, että voidaan rauhassa odottaa mikrobiologisen tuloksen varmistumista ennen lääkityksen aloittamista. [Alkuun]

Rokotukset

Eläinten aktiivinen immunisaatio rokotuksin aloitetaan siinä vaiheessa, kun emältä saadut vasta-aineet ovat laskeneet riittävän alas, jotta vasta-ainemuodostus ei häiriytyisi. Yleisenä ohjeena voidaan sanoa, että sopiva kissan- tai koiranpennun rokotusten aloitusikä on 3 kk. Mikäli pentu ei ole saanut ternimaitoa, sen emällä ei ole ollut voimassa olevaa rokotusta tai tautipaine on normaalia suurempi, rokotusajankohtaa voidaan aikaistaa. Rokotus annetaan terveelle eläimelle. Kuume, eläimen yleistilaa laskevat sairaudet, tietyt lääkitykset ja esimerkiksi suuremmat leikkaukset ja toimenpiteet ovat rokotuksen este. Erityisesti pentujen kohdalla, suolistoloisten häätö hyvissä ajoin (10-14 vrk) ennen rokotusta on paikallaan, varsinkin, jos emä ei ole tiineysajan loppupuolella saanut loishäätölääkityksiä. Aikuisilla koirilla loisongelmat ovat paljon harvinaisempia ja tärkein tapa estää loisten kierto onkin hyvä ympäristöhygienia ja jätösten kerääminen. Metsästyskoirille ja ulkomailla käyville koirille loishäätö- ja rokotusohjelmat poikkeavat keskimääräisistä kotikoirien ohjeista. Jalostuskissojen ja näyttelyissä käyvien kissojen rokotusohjelmat suunnitellaan tapauskohtaisesti.

Koiran rokotus

Koiranpentu saa normaalisti 12 viikon iässä ensimmäisen rokotuksensa 3/4-rokotteella (parvo, penikkatauti, tarttuva maksatulehdus ja kennelyskä). 16 viikon iässä tämä rokote tehostetaan. Pennulle annetaan vesikauhu- eli rabiesrokote mieluummin eri käynnillä, n. 3 viikkoa 3/4-rokotteen tehosteesta. Yhden vuoden iässä annetaan seuraavat tehosterokotteet. Koiran rokotukset jatkossa: kennelyskärokotus uusitaan vuosittain, parvo-, penikkatauti- ja maksatulehdusrokotteet 3 vuoden välein. Rabiesrokotus annetaan kahden vuoden välein. Matkustaville koirille suosittelemme leptospiroosirokotusta, ensin kaksi perusrokotusta 2-4 viikon välein, jatkossa vuosittain.

Kissan rokotus

Kissanpennun rokotukset aloitetaan normaalitilanteessa 12 viikon iässä kuten koiranpennunkin. Kissan elintavat vaikuttavat rokotusohjelman valintaan. Kaikille kissoille suositellaan kuitenkin kissaruttorokotusta ja ulkona liikkuville lisäksi raivotauti- eli rabiesrokotetta. Rabiesrokotus on ulkomailla käyville eläimille pakollinen. Muut kissan rokotukset;kissa on mahdollista rokottaa myös tiettyjä virusten aiheuttamia hengitystietulehduksia, leukoosia, ja klamydiaa vastaan.

Fretti

Fretti on herkkä penikkatautivirukselle ja se voidaan rokottaa minkeille tarkoitetulla rokotteella. Rokotusten aloitusikä on 10-14 viikkoa, jonka jälkeen rokotus uusitaan vuosittain. Mikäli pentu ei ole saanut emältä vasta-ainesuojaa, rokotukset aloitetaan jo 8-9 viikon iässä. Fretit voidaan tarvittaessa rokottaa myös raivotautia vastaan. Frettirokotteita emme pidä varastossa, mutta saamme viikon varoituksella tilattua.

Minisika

Minisika voidaan rokottaa sikaruusua vastaan. Ensimmäinen rokotus annetaan 8-12 viikon iässä, tehoste noin kolmen viikon kuluttua. Jatkorokotukset tapahtuvat puolen vuoden – vuoden välein. Sikarokotteita emme pidä varastossa, mutta saamme viikon varoituksella tilattua. [Alkuun]

Ultraääni

Ultraäänitutkimus onnistuu useimmiten ilman rauhoitusta ja tutkimuksessa omistaja on usein avustajana. Ultraääntä käytetään pehmytosakudosten tutkimuksiin. Tavallisimmat tutkimuskohteet ovat vatsaontelon elimet: kohtu (tulehdusepäilyt, tiineystarkastus), virtsaelimet (munuaiset, virtsarakko) ja eturauhanen. Ultraääni on apuna myös maksan ja pernan koon ja rakenteen arvioinnissa. [Alkuun]

Röntgen

Uusi hieno digiröntgen -laitteisto
on käytettävissämme Kannelmäessä. Säteilyturvakeskus (STUK) valvoo eläinröntgentutkimuksia ja hyväksyy niissä käytetyt laitteet ja tilat. Pyrkimyksenä on, että röntgentutkimushuoneessa ei ole ihmisiä kuvauksen aikana, minkä vuoksi yleensä rauhoitamme potilaat ennen kuvausta. Jos kiinnipitäjää kuitenkin tarvitaan, hänen tulee olla yli 18 -vuotias eikä hän saa olla raskaana. Tutkimuksen aikana kiinnipitäjä saa säteilysuojavarustuksen (esiliina, kilpirauhassuoja ja suojarukkaset). Röntgentutkimuksia käytämme erityisesti liikuntaelinsairauksien, rintaontelon ja vatsaontelon sairauksien diagnosointiin ja hoidon seurantaan. Lisäksi teemme Suomen kennelliitolle (SKL) virallisia lonkka-, kyynär- ja polviniveltutkimuksia. [Alkuun]

Eutanasia

Lemmikistä luopuminen on, ja pitääkin olla, vaikea asia. Eläimellä on kuitenkin oikeus mahdollisimman kivuttomaan elämään, ja oikeus eutanasiaan. Kun lemmikki tulee eutanasiaa varten klinikalle, se pääsee omistajansa kanssa erilliseen huoneeseen. Eläinlääkäri antaa lemmikille ensin rauhoittavan esilääkityksen. Lemmikin nukahdettua syvennetään uni lopullisesti narkoosiaineella, joka annetaan suonensisäisesti. Mikäli omistaja haluaa, lähetämme lemmikin tuhkattavaksi (Suomen eläintuhkaus, Myrskylä). Tuhka on mahdollista saada uurnassa haudattavaksi. Mahdollisuuksien mukaan teemme myös kotikäyntejä. Keskustele vaihtoehdoista eläinlääkärisi kanssa. [Alkuun]